Polvilumpion sijoiltaanmeno
Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) tarkoittaa polvilumpion muljahtamista pois paikoiltaan. Se on yleisin nuorten, alle 18-vuotiaiden, polvivamma. Joskus tilanne on hyvin dramaattinen, se tapahtuu nopeasti urheillessa ja polvi kipeytyy kovasti. Lapsilla muljahdus voi tapahtua huomaamattomasti ja tulee ilmi vasta vaivan toistuessa.
Polvilumpion sijoiltaanmeno on varsin yleinen polvivamma ja on toiseksi yleisin syy äkilliselle polvinivelen sisäiselle verenvuodolle (veripolvi). Alle 16-vuotialla polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin ns. veripolven aiheuttava vamma. Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin kasvuikäisten lasten akuutti polvivamma.
Noin puolet vammaperäisistä polvilumpion sijoiltaanmenoista aiheuttaa pysyvän polvilumpion löysyyden (instabiliteetin) mikä johtaa toistuviin polvilumpion sijoiltaanmenoihin.
Polvilumpion sijoiltaanmeno aiheuttaa lumpion sisäreunan tukinivelsiteen (mediaalisen patellofemoralisen ligamentin = MPFL) repeytymisen. Yleisin vammamekanismi on alustaa vasten olevan jalan kiertyminen ulkorotaatioon suhteessa reiteen.
Pääsääntöisesti vielä kasvavilla lapsilla polvilumpion sijoiltaanmenon hoito on kuntouttava (konservatiivinen), mikä koostuu noin 4-6 viikon hoidosta polvituella ja fysioterapialla, missä pyritään vahvistamaan polvilumpiota tukevia lihaksia, erityisesti nelipäisen reisilihaksen sisempää osaa. Mikäli sijoiltaanmenoon liittyy kooltaan merkittävä rustoinen tai luu-rustoinen murtumakappale, tulisi tämä kiinnittää takaisin paikoilleen leikkauksella. Luurustoisen murtuman esiintyvyys on kohtalaisen korkea polvilumpion vammaperäisessä sijoiltaan menossa (20-40%). Potilailla, joilla murtuma on reisiluun ulommalla kantavalla nivelpinnalla, on selkeästi huonompi lyhyen aikavälin toipuminen.
MPFL-rekonstruktio (polvilumpiota vakauttavan nivelsiteen korjaus) on nopeasti vamman jälkeen aiheellinen myös, mikäli polvilumpio on vamman pohjalta merkittävän epävakaa ja lateralisoi (pyrkii ulospäin, ei pysy paikoillaan) voimakkaasti. Jos ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen polvilumpio jää epävakaaksi asianmukaisesti toteutetusta konservatiivisesta hoidosta huolimatta, tulee leikkaushoitoa harkita.
Väestöpohjaisessa tutkimuksessa ensimmäisen polvilumpion sijoiltaanmenon vuosittainen riski on 40-80/100000. Alle 15-vuotiailla polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen toistuvan sijoiltaanmenon riski on merkittävästi suurentunut verrattuna aikuisiin. Toistuvan sijoiltaanmenon riski on koko populaatiossa konservatiivisen hoidon jälkeen on 40-60% ja yli 50%:lle jää jonkin asteista polvivaivaa.
Tunnettuja riskitekijöitä ensimmäiselle polvilumpion sijoiltaanmenolle ovat:
- trokleadysplasia (reisiluun ja polvilumpion niveltyvien pintojen merkittävä epäsuhta)
- valgus virheasento (pihtipolvisuus)
- patella alta (Polvilumpion sijaitseminen suhteessa reisiluuhun liian korkealla)
- korostunut TT-TG tai TT-PCL (Tibial Tubercle-Trochlear Groove, Tibial Tubercle-Posterior Cruciate LIgament) -mitta, TT-TG ja TT-PCL-mitat määritetään MRI-kuvista ja lapsilla se on ikäriippuvainen
- korostunut polvilumpion kallistuskulma (tilt).
Riskitekijöitä toistuvalle sijoiltaan menolle ovat:
- naissukupuoli
- ensimmäinen sijoiltaanmeno nuorella iällä (alle 14-vuotta)
- trokleadysplasia ( reisiluun ja polvilumpion nivetyvien pintojen merkittävä epäsuhta)
