Tavallisesti kävely sujuu jonkin verran. Kliinisessä tutkimuksessa polven sivuttainen tukevuus on normaali, eli MCL rakenne tukevoittaa edelleen polvea, mutta polven sisäsivu on kipeä tutkittaessa. MCL vauriot luokitellaan kolmeen ryhmään; I aste: osittainen vaurio, II aste: subtotaali vaurio, III aste: totaali repeämä. Osittainen I ja II asteen MCL vamma paranee itsestään 4-8 viikossa, eikä ortoosia tarvita.

Harvinaisempi MCL vamma on totaali III asteen vaurio, jossa nivelside on irronnut kokonaan, tyypillisesti sääriluun puolelta (Kuva). Totaaleja repeämiä on alle 10% kaikista MCL vaurioista. Totaali MCL vauriossa polvi on sivusuuntaan hetkuva. Tyypillisesti vamma vaatii leikkauksen. Diagnoosi on kliininen, joskin MRI on tarpeellinen määrittämään vaurion sijainnin ja mahdolliset liitännäisvauriot. MRI kuvan perusteella sisäsivusidevamman leikkaustarve määritetään, ja leikkaustekniikka on sisäsivusiteen kiinnitys (sääriluuhun) tai uudelleen rakentaminen jännesiirteellä (MCL rekonstruktio), jos vauriokohta on MCL rakenteen keskivaiheilla tai reisiluun puolella. Jatkohoitona on saranaortoosi vapaalla liikelaajuudella, jalalle voi tyypillisesti varata ja liikelaajuutta hakevat sekä isometriset harjoitteet voi aloittaa nopeasti. Kiinnitetyn tai rekonstruoidun MCL rakenteen lujittuminen kestää noin kolme kuukautta. Urheiluun paluu tapahtuu asteittain 4-6 kuukauden kuluessa.

Magneettikuva polvesta, jossa näkyy leikkaushoitoa vaativa sisäsivusiteen III asteen vamma eli totaali repeämä sääriluun kiinnityskohdasta (punainen nuoli). Liitännäisvammana rustoinen murtuma (tähtikuvio).

Ulkosivusiteen vamma

Ulkosivusiteen (LCL) vamma on erillisenä vammana harvinainen – suora varussuuntainen polven vääntövamma on ihmisen fysiikalle harvinaisempi tilanne. LCL vamma liittyy tavallisesti ACL tai polven moniligamenttivammaan. LCL on melko kapearakenteinen polven ulkosivun suora sivuside, joka repeää yleensä kokonaan. Ajoittain LCL vaurio on osa laajempaa polven ulkotakaosan (posterolateraalinen kompleksi, PLC) vauriota. Kliinisessä tutkimuksessa polvi on sivusuuntaan lateraalisesti löysä, erityisesti polvi täysin ojennettuna, milloin LCL on kireimmillään. LCL vamma ei parane itsestään (toisin kuin MCL) vaan vaatii leikkauksen. Diagnoosi on kliininen, joskin MRI on tarpeellinen määrittämään vaurion sijainnin ja mahdolliset liitännäisvauriot. Leikkaustekniikka on LCL rakenteen rekonstruktio, jos vauriokohta on rajoittunut LCL rakenteeseen tai koko PLC -kompleksi rekonstruktio. Jatkohoitona on saranaortoosi vapaalla liikelaajuudella, jalalle voi tyypillisesti varata ja liikelaajuutta hakevat sekä isometriset harjoitteet voi aloittaa nopeasti. Rekonstruoidun LCL rakenteen lujittuminen kestää noin kolme kuukautta. Urheiluun paluu tapahtuu asteittain 4-6 kuukauden kuluessa.

Kierukkavammoissa voidaan karkeasti erotella vammaperäinen ja kulumaperäinen repeämä.

Vammaperäinen kierukkarepeämä

Tyypillisin vamma, mikä aiheuttaa kierukan repeämisen on polven kiertyminen hieman koukistetussa polvessa. Vammaperäiset repeämät ovat tyypillisesti ns. vertikaalisia (pystysuuntaisia) ja lähellä kierukan kiinnitystä nivelkapseliin. Tapaturman jälkeen polvi usein turpoaa ja on kivulias. Jos kierukka repeää laajemmin, saattaa kierukka liikkua pois paikaltaan nivelrakoon aiheuttaen polvinivelen lukkiutumisen.

Vammaperäistä kierukka repeämää todetaan eniten nuorilla urheilijoilla. Vammaperäisissä repeämissä leikkaushoito on usein tarpeen, tässä kierukan repeämä ommellaan takaisin paikoilleen. Useasti vammaperäinen nivelkierukan repeämä liittyy samanaikaiseen polven eturistisidevammaan.

Kulumaperäinen (degeneratiivinen) repeämä

Kulumaperäinen kierukan repeämä liittyy nivelen yleiseen kulumaan eli on osa polven luonnollista ikääntymistä. Kierukan repeäminen ei välttämättä vaadi suurta vammaenergiaa ja saattaa tulla esimerkiksi kyykystä noustessa. Kulumaperäinen repeämä sijaitsee usein kauempana kierukan kapselikiinnityksestä ja repeämän suunta on usein horisontaalinen (vaakasuuntainen). Alkuvaiheessa nivel on usein kivulias ja saattaa turvotella. Naksahtelua ja lievää lukkiutumisen tuntemusta saattaa olla. Kulumaperäisissä kierukkarepeämissä leikkaushoitoa tarvitaan harvoin vaan pääsääntöisesti oire väistyy kuntouttamalla noin 3 kk aikana. Nivelkuluman ja kierukan vaurion aiheuttaman nivelen ärsytyksen rauhoittamiseksi voidaan käyttää nivelen sisäistä pistoshoitoa.

MPFL-rekonstruktioleikkaus

MPFL = Mediaalinen patellofemoraali ligamentti (polven sisäsivun tukinivelside)

Tehdään toistuvien polvilumpion sijoiltaanmenojen vuoksi

Jännesiirre (gracilis) otetaan reidestä ja kiinnitetään sekä polvilumpioon että reisiluun sisänivelnastaan.

Polvilumpion sijoiltaanmeno on biomekaanisena ilmiönä monimutkainen tapahtuma. Alaraajan fysiologisesta mekaanisen akselin valgusasennosta johtuen polvilumpioon vaikuttavat voimat pyrkivät siirtämään patellaa ulkosuuntaan (lateraalisesti).

Niinpä patella luksoituukin käytännössä aina lateraalisesti. Jotta lateraalisuuntaan siirtyminen estyisi, polvilumpion vastinpinta reisiluussa on muodostunut koveraksi ja etenkin lateraaliseinämä kohoaa sulcuksen pohjalta patellan mekaaniseksi tueksi.

Lähellä ekstensioasentoa patellan mekaanisen tukirakenteen muodostavat passiivinen mediaalinen nivelsidekompleksi (tärkeimpänä MPFL) sekä dynaaminen reisilihasjännityksestä aiheutuva voima. Polvilumpion tukirakenteiden monimuotoisuudesta johtuen patellaluksaation kliininen ilmentymä vaihtelee luisten rakenteiden poikkeavuuksien aiheuttamasta ilmiöstä akuuttiin polven vääntövammaan (siinä yhteydessä syntyvään MPFL:n vaurioon) eli isoloituneeseen nivelsidevammaan.

Traumaattinen patellaluksaatio

Polvilumpion sijoiltaanmeno voidaan jakaa kahteen alatyyppiin: lasten tai kasvuikäisten pienienergiaiseen sijoiltaanmenoon (eitraumaattinen patellaluksaatio) ja nuorten tai aikuisten akuuttiin polven vääntövammaan liittyvään traumaattiseen patellaluksaatioon. Lapsuusiällä alkanut polvilumpion sijoiltaanmeno liittyy hyvin usein luisen rakenteen poikkeavuuteen eikä ole useinkaan hoidettavissa samaan tapaan kuin aikuisiällä alkanut sijoiltaanmeno. Traumaattinen patellaluksaatio, etenkin aiemmin oireettomassa polvessa aikuisiällä, tarkoittaa aina MPFL:n vauriota, yleensä täydellistä repeämää. Traumaattisen patellaluksaation yhteydessä kudosten vauriot aiheuttavat polven äkillisen turpoamisen (verta polvessa). Traumaattinen patellaluksaatio on mahdollinen myös lapsilla, esimerkiksi urheiluharrastuksissa. Traumaattisessa polvilumpion sijoiltaanmenossa vammamekanismi on esimerkiksi liikuntasuoritukseen liittyvä polven valgusvääntö tai kiertoliike, aiheuttaen MPFL:n vaurion. Ei-traumaattinen sijoiltaanmeno saattaa tapahtua esimerkiksi autosta noustessa. Käytännössä aikuisella sijoiltaanmeno ilman edeltäviä polvilumpiovaivoja on aina traumaattista. Joskus vammaenergia voi kuulostaa vähäiseltä, mutta polven turpoaminen kertoo tapahtuneesta kudosvauriosta, ja luksaatio on tällöin ollut traumaattinen.

Magneettikuvaus

Kuvauksen tarkoituksena on varmistaa diagnoosi, määrittää vaurioiden luonne ja sulkea pois liitännäisvammat, etenkin osteokondraaliset murtumat. Päivystyksellistä MK:n tarvetta ei ole, koska leikkaushoitoakaan ei ole järkevää toteuttaa päivystysaikana ilman mahdollisuutta perehtyä hoitokokonaisuuteen. Kuvaus on ajankohtainen esimerkiksi viikon tai kahden kuluessa vammasta, ellei esimerkiksi murtumaepäilyn perusteella päädytä pikaisempaan aikatauluun. Hoitotavan valinta ja magneettikuvien tulkinta kuuluvat erikoislääkärille. MK:n avulla arvioidaan MPFL:n vaurio. MK on tarpeen myös potilaan anatomisten rakenteiden määrittämiseksi leikkaushoitoa suunniteltaessa. Tärkeintä on havaita nivelpinnan poikkeavuudet (trokleadysplasia). Trokleadysplasia on merkittävä sijoiltaanmenon uusiutumiselle altistava tekijä MPFL-vaurion lisäksi.

Hoito

Hoidon tavoitteena on saada polvilumpioon vammaa edeltävä tasapainoinen tukevuus ja poistaa kipu. Parhaimmillaan onnistunut hoito palauttaa sijoiltaanmenoa edeltävän liikunnallisen suoritustason. Lihastasapainon ja ‑hallinnan palautumisella on merkittävä vaikutus toipumiseen. Hoidon tulee olla oikea-aikaista, ja sillä on pyrittävä välttämään vaivan kroonistuminen pysyvästi liikunta-aktiivisuutta heikentävä heikentäväksi.

Leikkaushoito

Heti alkuvaiheessa patellaluksaation jälkeen tulee tunnistaa huomattavan instabiilit tilanteet, joissa polvilumpio luksoituu tutkittaessa tai polven koukistuessa uudelleen tai jää huomattavan lateraaliseen asentoon. Tällöin leikkaushoidon arvio on syytä tehdä nopealla aikataululla. Lisääntynyt tieto MPFL-vammasta ja polvilumpion tukevuuteen vaikuttavista seikoista on muodostanut selkeän tarpeen räätälöidä leikkaushoito yksilöllisesti. Sama toimenpide ei ole asianmukainen kaikille potilaille. Toisaalta voidaan todeta, että kasvunsa päättäneellä nuorella tai aikuisella tarvitaan melko harvoin muita toimenpiteitä MPFL:n rekonstruktion lisäksi, jos ensimmäinen polvilumpion sijoiltaameno on ollut traumaattinen eikä selkeästi luisen rakenteen poikkeavuuksiin liittyvä.

Leikkaushoidon aiheena voi olla sijoiltaanmenon aiheuttama nivelpinnan luu-rustomurtuma. Jos kappale käsittää yli 10 mm niveltyvää rustopintaa luukappaleen kera, kiinnitys on teknisesti mahdollista ja toimenpide palauttaa nivelruston kongruentiksi. Samassa yhteydessä MPFL:n avulsiorepeämä kiinnitetään tai tehdään rekonstruktio patellan tukevoittamiseksi. Merkittävä mutta selvästi yksilöllisemmin harkittava alkuvaiheen leikkaushoitoa puoltava tekijä on traumaattinen patellaluksaatio potilaalla, jolla on merkittävä luinen poikkeavuus kuten dysplasia, patella alta, valguspolvi tai alaraajan rotaatiohäiriö. Niiden on todettu lisäävän riskiä myöhemmille sijoiltaanmenoille.

TT-distalisaatioleikkaus

TT = Tibial tuberosity (polvilumpiojänteen kiinnityskohta)

Patella alta, eli rakennepoikkeavuus, jolloin polvilumpio kulkee liian ylhäällä ja pääsee pois reisiluun urasta. Leikkauksen tarkoitus on siirtää polvilumpiota alaspäin. MPFL-rekonstruktio tehdään samassa yhteydessä.

Trokleaplastialeikkaus

Reisiluusta puuttuu ”ura” jossa polvilumpio kulkee, eli puhutaan troklean dysplasiasta. Tästä syystä polvilumpio pääsee hyvin helposti pois paikoiltaan.

Trokleaplastialeikkauksessa reisiluun ”uran” rakenne normalisoidaan, muotoilemalla rustopinta optimaaliseksi.

MPFL-rekonstruktio tehdään samassa yhteydessä, sekä tarvittaessa TT-distalisaatio.

Aikuisiän traumaattisessa polvilumpion sijoiltaanmenossa leikkaushoito kohdistuu käytännössä aina MPFL-vaurion korjaamiseen. Tarve liitännäistoimenpiteille on suhteellisen vähäistä verrattuna lasten pituuskasvun aikana alkaneeseen toistuvaan patellaluksaatioon.

MPFL:n rekonstruktioleikkaus tehdään käytteän jännesiirrettä, joka otetaan potilaan omasta m. graciliksesta tai m. adductor magnuksesta. MPFL:n rekonstruktiomenetelmien on kuvattu tuottavan yli 90–95 %:ssa tapauksista hyvän tai erinomaisen lopputuloksen, ja tekniikoita onkin julkaistu viime vuosina lukuisia (Sillanpää 2009). Leikkauksen haastavin osa on jännesiirteen oikean kireyden määrittäminen: liika kiristys aiheuttaa epäanatomisen tuloksen ja epäedulliset patellofemoraalinivelen kuormitusolosuhteet. Päinvastoin kuin eturistisiderekonstruktioleikkauksessa, siirrettä ei jätetä kireäksi vaan passiiviseksi pidäkkeeksi, joka sallii polven täyden liikelaajuuden kiristämättä patellaa liikaa. Leikkaus tehdään yhdestä tai kahdesta pienestä, noin 2–3 cm:n mediaalisesta ihoviillosta.

Leikkauksen jälkeen

MPFL:n rekonstruktion jälkihoito noudattelee eturistisiderekonstruktion jälkihoitoa. Toimenpide tehdään yleensä päiväkirurgisesti. Potilas liikkuu alkuun kyynärsauvoja apuna käyttäen edeten kevyisiin ojennusharjoituksiin heti kivun salliessa. Kävely ilman apuvälineitä sujuu yleensä 3 viikon kuluessa ja kevyt liikunta kolmen kuukauden kuluessa (juoksu). Neljän-kuuden kuukauden kuluttua sallitaan paluu vaativampiin liikuntaharrastuksiin (pallopelit), kunhan raajan lihasvoima ja ‑tasapaino ovat riittävän hyvällä tasolla. Sairausloman pituus määräytyy vastaavalla aikataululla työn fyysisen kuormituksen mukaan. Fysioterapeutin ohjaamat lihasharjoitteet kuuluvat aina leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Lihaskunnon palautuminen vammaa edeltävälle tasolle voi kestää jopa 6–12 kuukautta.

Lääketieteelliset julkaisut

Bioabsorbable Versus Metal Screw in the Fixation of Tibial Tubercle Transfer: A Cadaveric Biomechanical Study.
Nurmi JT, Itälä A, Sihvonen R, Sillanpää P, Kannus P, Sievänen H, Järvinen TLN.
Orthop J Sports Med. 2017 Jul 10;5(7)

Traumatic Patellar Dislocation and Cartilage Injury: A Follow-up Study of Long-Term Cartilage Deterioration.
Salonen EE, Magga T, Sillanpää PJ, Kiekara T, Mäenpää H, Mattila VM.
Am J Sports Med. 2017 May;45(6):1376-1382

Declining incidence of surgery for Achilles tendon rupture follows publication of major RCTs: evidence-influenced change evident using the Finnish registry study.
Mattila VM, Huttunen TT, Haapasalo H, Sillanpää P, Malmivaara A, Pihlajamäki H.
Br J Sports Med. 2015 Aug;49(16):1084-6

Medial patellofemoral ligament avulsion injury at the patella: classification and clinical outcome.
Sillanpää PJ, Salonen E, Pihlajamäki H, Mäenpää HM.
Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2014 Oct;22(10):2414-8

[Treatment of anterior cruciate ligament rupture].
Suomalainen P, Sillanpää P, Järvelä T.
Duodecim. 2014;130(5):489-94. Review. Finnish.

Incidence of knee dislocation and concomitant vascular injury requiring surgery: A nationwide study
Sillanpää PJ, Kannus P, Niemi ST, Rolf C, Felländer-Tsai L, Mattila VM
J Trauma Acute Care Surg 2014 76 (3)

Medial patellofemoral ligament: anatomy, injury and treatment in the adolescent knee.
Hensler D, Sillanpaa PJ, Schoettle PB.
Curr Opin Pediatr. 2014 Feb;26(1):70-8.

First-time patellar dislocation: surgery or conservative treatment? Review article.
Sillanpää PJ, Mäenpää HM.
Sports Med Arthrosc. 2012 Sep;20(3):128-35.

Reconstruction of the medial patellofemoral ligament using the adductor magnus tendon.
Sillanpää PJ, Arendt E.
Arthroscopy. 2012 Dec;28(12):1749;

Patellofemoral Osteoarthritis in Patients with Operative Treatment for Patellar Dislocation: A Magnetic Resonance-Based Analysis
Sillanpää PJ, Mäenpää HM, Mattila VM, Visuri T, Pihlajamäki H.
Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2011 Feb;19(2):230-5.

Can orthotic insoles prevent lower limb overuse injuries? A randomized-controlled trial of 228 subjects.
Mattila VM, Sillanpää PJ, Salo T, Laine HJ, Mäenpää H, Pihlajamäki H.
Scand J Med Sci Sports. 2011 Dec;21(6):804-8.

[Patellar luxation in a young adult].
Sillanpää P.
Duodecim. 2011;127(18):1919-28. Finnish

Orthotic insoles do not prevent physical stress-induced low back pain.
Mattila VM, Sillanpää P, Salo T, Laine HJ, Mäenpää H, Pihlajamäki H.
Eur Spine J. 2011 Jan;20(1):100-4

Significant change in the surgical treatment of distal radius fractures: a nationwide study between 1998 and 2008 in Finland.
Mattila VM, Huttunen TT, Sillanpää P, Niemi S, Pihlajamäki H, Kannus P.
J Trauma. 2011 Oct;71(4):939-42;

Treatment of Lateral Patella Dislocation in the Skeletally Immature Athlete
Sillanpää PJ, Mäenpää HM, Arendt EA
Oper Tech Sports Med 2010 Jun;18(2):83-92.

Bone bruise in acute traumatic patellar dislocation: volumetric magnetic resonance imaging analysis with follow-up mean of 12 months.
Paakkala A, Sillanpää P, Huhtala H, Paakkala T, Mäenpää H.
Skeletal Radiol. 2010 Jul;39(7):675-82.

Displaced longitudinal stress fracture of the patella.
Sillanpää PJ, Paakkala A, Paakkala T, Mäenpää H, Toivanen J.
J Bone Joint Surg Am. 2010 Oct 6;92(13):2344-7.

Repair of the medial patellofemoral ligament injury?
Sillanpää PJ, Mäenpää HM.
Arthroscopy. 2009 Jun;25(6):702-3;

Treatment With and Without Initial Surgical Stabilization for Primary Traumatic
Patellar Dislocation: A Prospective Randomized Study
Sillanpää PJ, Mäenpää H, Mattila VM, Visuri T, Pihlajamäki H.
J Bone Joint Surg Am. 2009 Feb;91(2):263-73.

Femoral Avulsion of The Medial Patellofemoral Ligament Predicts Subsequent
Instability: A Nonoperative Follow-up Study of Mean 7 Years
Sillanpää PJ, Peltola E, Kiuru M, Mattila VM, Visuri T, Pihlajamäki H.
Am J Sports Med. 2009 Aug;37(8):1513-21.

Magnetic resonance imaging in acute traumatic and chronic meniscal tears of the knee: a diagnostic accuracy study in young adults.
Kuikka PI, Sillanpää P, Mattila VM, Niva MH, Pihlajamäki HK.
Am J Sports Med. 2009 May;37(5):1003-8.

A mini-invasive adductor magnus tendon transfer technique for medial patellofemoral ligament reconstruction: a technical note.
Sillanpää PJ, Mäenpää HM, Mattila VM, Visuri T, Pihlajamäki H.
Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2009 May;17(5):508-12.

Repair of the medial patellofemoral ligament injury?
Sillanpää PJ, Mäenpää HM.
Arthroscopy. 2009 Jun;25(6):702-3.

Incidence and trends of low back pain hospitalisation during military service–an analysis of 387,070 Finnish young males.
Mattila VM, Sillanpää P, Visuri T, Pihlajamäki H.
BMC Musculoskelet Disord. 2009 Jan 19;10:10

Coverage and accuracy of diagnosis of cruciate ligament injury in the Finnish National Hospital Discharge Register.
Mattila VM, Sillanpää P, Iivonen T, Parkkari J, Kannus P, Pihlajamäki H.
Injury. 2008 Dec;39(12):1373-6.

Incidence and risk factors of acute traumatic primary patellar dislocation.
Sillanpää P, Mattila VM, Iivonen T, Visuri T, Pihlajamäki H.
Med Sci Sports Exerc. 2008 Apr;40(4):606-11.

Ligament reconstruction versus distal realignment for patellar dislocation.
Sillanpää P, Mattila VM, Visuri T, Mäenpää H, Pihlajamäki H.
Clin Orthop Relat Res. 2008 Jun;466(6):1475-84.

Arthroscopic Surgery for Primary Traumatic Patellar Dislocation: A Prospective,
Nonrandomized Study Comparing Patients Treated With and Without Acute
Arthroscopic Stabilization With a Median 7-Year Follow-up.
Sillanpää PJ, Mäenpää H, Mattila VM, Visuri T, Pihlajamäki H.
Am J Sports Med. 2008 Dec;36(12):2301-9.

Eturistisiteen repeäminen

Vamma syntyy tyypillisesti jalkaterän ollessa tiukasti lukkiutuneena lattiaa tai maata vasten, jolloin hidastuneeseen liikkeeseen yhdistyvä äkillinen suunnanmuutos aiheuttaa sääriluun yläosan kiertoliikkeen ja ristisiteen katkaisevan voiman. Ainoastaan noin 30 % vammoista tapahtuu suorassa kontaktitilanteessa.

Eturistisiderepeämän itsenäinen riskitekijä on naissukupuoli, mikä liittyy anatomisiin tekijöihin ja miehiä heikompaan lihasvoimaan.

Varsinkin hyppylajeissa alastulo rasittaa eturistisidettä huomattavasti. Repeämän aiheuttama polven väljyys voi olla hyvinkin invalidisoivaa, ja tällöin leikkaushoito on tarpeen, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito johda hyvään tulokseen.

Eturistisidevamman hoidon arvio kuuluu asiaan perehtyneelle ortopedian erikoislääkärille.

Eturistisiteen leikkaushoito

Tutustu hoito-oppaaseen:

Näin hoidan – Eturistisiderepeämän hoito (pdf)
Tekijä: Petri Sillanpää LT, Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, Piia Suomalainen, LL, ortopedian ja traumatologian
erikoislääkäri ja Timo Järvelä, LT, Ortopedian ja traumatologian dosentti

Tutustu myös muihin polvivaivoihin ja niiden hoitoon

Tutustu ammattilaisille suunnattuihin materiaaleihimme tai videoihin:

Mini-open trochleaplasty for recurrent patellar instability – surgical technique and preliminary results (pdf)

Petri Sillanpää, MD PhD Orthopaedic Surgeon, Tampere, Finland

Trokleaplastia leikkaustekniikka

Lääketieteelliset julkaisut

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, lastenortopedian erityispätevyys.

Erityisosaaminen

• Lasten ja nuorten polvivaivat ja –vammat
• Rustovaurioiden hoito polven ja nilkan alueella
• Vammasta tai kasvuhäiriöstä johtuvien raajojen virheasentojen korjaukset
• Polven ligamentti vammojen hoito
• Polvilumpion kroonisen epävakauden hoito

Tapahtumat ja luennot

Toimenpiteet ja hoito