Kasvuikäisten eturistisiteen vammat ovat viimeisen 20 vuoden aikana suomessa lisääntyneet merkittävästi. Merkittävin syy tähän on lisääntynyt ohjattu liikunta nuorilla.

Vamman syntyminen ja oireet

Suurin osa polven nivelsidevammoista syntyy ilman suoraa kontaktia. Vamman jälkeen polvi tyypillisesti turpoaa, turvotus voi joissakin tapauksissa olla lievääkin. Alle 10-vuotiailla tyypillisin eturistisidevamma on ns. avulsiomurtuma (kuva: Eturistisiteen repeäminen). Tässä vammatyypissä itse ligamentti (ristiside) ei vaurioidu, vaan ristisiteen sääriluun puoleinen kiinnityskohta repeää irti luusta. Tämän tyyppinen repeämämurtuma luokitellaan neljään vaikeusasteeseen riippuen kiinnityskohdan irtopalan etäisyydestä emoluuhun. Hyväasentoiset irtoamat voidaan hoitaa ilman leikkausta tuella. Dislokoituneet eli alkuperäiseltä paikaltaan siirtyneet murtumat tulee hoitaa leikkaamalla. Tämän tyyppisten vammojen esiintyvyys on pysynyt ennallaan viime vuosikymmenet.

Kasvuikäisten nuorten (10-16 vuotta) eturistisiteen jänteisen osan vammat sen sijaan ovat merkittävästi suomessa lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi. Eturistisidevamman leikkaushoidossa kasvun ollessa kesken on erityispiirteitä verrattuna jo kasvunsa päättäneiden leikkaushoitoon.

Kasvuikäisellä kasvulevyt ovat lähellä leikkausaluetta. Kasvulevyjen vaurioitumisen riski on huomioitava leikkausmenetelmää valittaessa. Riski kasvulevyn vaurioitumiselle ja siitä johtuvalle kasvuhäiriölle on viimeaikaisten tutkimusten mukaan alle 3% riippumatta valitusta tekniikasta. Aiheesta tehtiin meta-analyysi 2016 (Dunn K  et al), tässä varhainen leikkaushoito urheilullisesti aktiivisella potilaalla todettiin aiheuttavan vähemmän polvinivelen epävakautta ja paluu vammaa edeltävälle tasolle oli paremmin mahdollista.

Lasten ja nuorten polvikivut ovat varsin yleisiä. Kipu saattaa liittyä tiettyyn kasvun vaiheeseen tai kipu voi olla peräisin polven vääntövammasta. Lapsuusiässä alkanut polvikipu voi olla peräisin polven yliliikkuvuudesta tai epävakaudesta, joka on jossain määrin ikään liittyvä ilmiö, mutta voi olla ääritapauksessa jopa leikkaushoitoa vaativa tilanne (alaraajan ryhtivirhe / rakennepoikkeavuus).

Ohjatun liikunnan harrastaminen ja polvikivut

Yhä useampi nuori harrastaa ohjattua liikuntaa tai aktiivista urheilua, mihin liittyen polven vääntövammat ovat tavallisia. Mielenkiintoista on, että suurin riskitekijä kasvuikäisten alaraajavammoille on ohjattu seuratason urheiluharrastus. Vaikka suurin osa lasten ja nuorten polven vääntövammoista paranee itsekseen, pitkittynyt yli 4 viikkoa kestävä vaiva kannattaa tarkastuttaa polviortopedilla. Samoin akuutisti turvonnut polvi lapsilla, aivan kuten aikuisilla, on aihe kiireelliseen lääkärin arvioon ja tarvittaviin kuvantamistutkimuksiin.

Lasten ja nuorten ajoittaiset polvikivut ovat tavallisia

Lasten ja nuorten ajoittainen polvikipu on hyvin tavallista, kasvulinjojen ärtymiseen tai kasvavan luuston ja alaraajan kuormitustilan muutoksiin liittyvää.  Joskus polvikipu voi olla myös oire jostain muusta, vaikkapa kiinnostuksen lopahtamisesta liikuntaharrastukseen. Hoito on tyypillisesti kuntouttavaa, ja motivoi nuorta liikunnalliseen elämäntapaan, vaikka säännölliset harrastukset jäisivätkin. Melko usein nuorelle ja perheelle riittää tieto siitä, että polvessa ei ole mitään vakavaa. Erityisesti polven etuosan kiputila on usein hoidettavissa hyvin tuloksin fysioterapialla.

Ydinasiat

• Suhteuta polvikipu kasvun vaiheeseen – alle 12-vuotiaalla kasvukipu, yli 15-vuotiaalla aiemman vamman mahdollisuus
• Tunnista kasvavan nuoren alaraajan poikkeava ryhti huolellisen kliinisen tutkimuksen avulla
• Pitkään, esimerkiksi kuukausia jatkunut polvikipu kannattaa selvittää erikoislääkärikäynnillä ja kuvantamisilla
• Akuutit vammat ja veripolvi hoidetaan kuten aikuisilla

Alaraajojen anatomia (rakenne) voidaan nykymenetelmin tutkia erittäin tarkasti mikäli herää kliinisessä tutkimuksessa epäily rakenteellisesta poikkeavuudesta polvikivun tai polven epävakauden taustalla.

Kuvassa näkyvällä nuorella todettiin polven kiertosuunnan häiriö (kuva 1). Se voi aiheuttaa polven paineolosuhteiden häiriintymistä ja kipua (kuva 2).

Lapsilla rakennepoikkeavuudet pyritään hoitamaan kasvua ohjaamalla (hemiepifyseodeesi), joten poikkeavasti linjaava alaraaja on syytä lähettää erikoislääkärille riittävän ajoissa.

Polvilumpion sijoiltaanmeno on varsin yleinen polvivamma ja on toiseksi yleisin syy äkilliselle polvinivelen sisäiselle verenvuodolle (veripolvi). Alle 16-vuotialla polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin ns. veripolven aiheuttava vamma. Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin kasvuikäisten lasten akuutti polvivamma.

Noin puolet vammaperäisistä polvilumpion sijoiltaanmenoista aiheuttaa pysyvän polvilumpion löysyyden (instabiliteetin) mikä johtaa toistuviin polvilumpion sijoiltaanmenoihin.

Polvilumpion sijoiltaanmeno aiheuttaa lumpion sisäreunan tukinivelsiteen (mediaalisen patellofemoralisen ligamentin = MPFL) repeytymisen. Yleisin vammamekanismi on alustaa vasten olevan jalan kiertyminen ulkorotaatioon suhteessa reiteen.

Pääsääntöisesti vielä kasvavilla lapsilla polvilumpion sijoiltaanmenon hoito on kuntouttava (konservatiivinen), mikä koostuu noin 4-6 viikon hoidosta polvituella ja fysioterapialla, missä pyritään vahvistamaan polvilumpiota tukevia lihaksia, erityisesti nelipäisen reisilihaksen sisempää osaa. Mikäli sijoiltaanmenoon liittyy kooltaan merkittävä rustoinen tai luu-rustoinen murtumakappale, tulisi tämä kiinnittää takaisin paikoilleen leikkauksella. Luurustoisen murtuman esiintyvyys on kohtalaisen korkea polvilumpion vammaperäisessä sijoiltaan menossa (20-40%). Potilailla, joilla murtuma on reisiluun ulommalla kantavalla nivelpinnalla, on selkeästi huonompi lyhyen aikavälin toipuminen.

MPFL-rekonstruktio (polvilumpiota vakauttavan nivelsiteen korjaus) on nopeasti vamman jälkeen aiheellinen myös, mikäli polvilumpio on vamman pohjalta merkittävän epävakaa ja lateralisoi (pyrkii ulospäin, ei pysy paikoillaan) voimakkaasti. Jos ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen polvilumpio jää epävakaaksi asianmukaisesti toteutetusta konservatiivisesta hoidosta huolimatta, tulee leikkaushoitoa harkita.

Väestöpohjaisessa tutkimuksessa ensimmäisen polvilumpion sijoiltaanmenon vuosittainen riski on 40-80/100000. Alle 15-vuotiailla polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen toistuvan sijoiltaanmenon riski on merkittävästi suurentunut verrattuna aikuisiin. Toistuvan sijoiltaanmenon riski on koko populaatiossa konservatiivisen hoidon jälkeen on 40-60% ja yli 50%:lle jää jonkin asteista polvivaivaa.

Tunnettuja riskitekijöitä ensimmäiselle polvilumpion sijoiltaanmenolle ovat:

1. trokleadysplasia (reisiluun ja polvilumpion niveltyvien pintojen merkittävä epäsuhta)
2. valgus virheasento (pihtipolvisuus)
3. patella alta (Polvilumpion sijaitseminen suhteessa reisiluuhun liian korkealla)
4. korostunut TT-TG tai TT-PCL (Tibial Tubercle-Trochlear Groove, Tibial Tubercle-Posterior Cruciate LIgament) -mitta, TT-TG ja TT-PCL-mitat määritetään MRI-kuvista ja lapsilla se on ikäriippuvainen
5. korostunut polvilumpion kallistuskulma (tilt).

Riskitekijöitä toistuvalle sijoiltaan menolle ovat:

1. naissukupuoli
2. ensimmäinen sijoiltaanmeno nuorella iällä (alle 14-vuotta)
3. trokleadysplasia ( reisiluun ja polvilumpion nivetyvien pintojen merkittävä epäsuhta)

Polvilumpio (patella)

Polvilumpio (patella) on polven etuosan rakenne, joka välittää reisilihasvoiman alaraajaan – hallittua ja tehokasta liikettä tarvitaan niin kävelyssä kuin urheilussa. Ilman hallittua reisilihasliikettä, ihminen ei kykene suoriutumaan juoksusta, hypyistä, rappusista, ja muista vaativimmista suorituksista.

Äkillinen polvivamma

Moni liikkuva nuori tai aikuinen kärsii jossain vaiheessa polvivaivoista ja joskus kohdalle voi sattua vakavampi polvivamma. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä asiaan perehtyneeseen lääkäriin viipymättä. Akuutin vamman sattuessa voi olla tarpeen hakeutua jopa päivystykseen, jolloin yleislääkäri tekee tyypillisesti ensiarvion tilanteesta ja ottaa tarvittaessa röntgenkuvat polvesta.

Seuraavina päivinä tapahtuu varsinainen hoitoarvio polviortopedin vastaanotolla. Usein tarvitaan lisäkuvantamisia esimerkiksi magneettikuvauslaitteella (MRI). Kuvaus voi olla joskus tarpeen tehdä nopeasti muutaman päivän kuluessa. MRI kuvaus on yleinen leikkaushoitoa edeltävä selvitys. Kuvauksen jälkeen leikkaava ortopedi osaa tehdä mahdollisimman tarkan etukäteissuunnitelman leikkauksen kulusta. Useimmiten leikkaus on ”käsikirjoitettu” etukäteen ja toimenpiteen aikana keskitytään virheettömään suoritukseen.

Leikkauksen jälkeen fysioterapeutti ohjaa kuntoutumista tähdäten paluuseen vammaa edeltävälle tasolle.

Pitkittynyt polvikipu

Pidempään jatkunut polvivaiva voi joskus pahentua äkisti estäen liikunnan harrastamisen kokonaan. Ajoittainen kipu, joka palaa aina uudelleen, on myös syytä tutkituttaa polviortopedin vastaanotolla. Monesti hoito on kuntouttava eli konservatiivinen (leikkaushoitoa ei tarvita). Kuntouttava hoitomuoto täytyy suunnitella yksilöllisesti kunkin fyysiseen kuntotilanteeseen tai urheilulajiin sopivaksi. Fysioterapeutti täydentää ja ohjaa kuntoutumista. Leikkaushoito voi olla tarpeen esimerkiksi pidempään vaivanneessa polven epävakaudessa tai rustovauriossa. Pitkittyneelle polvikivulle tyypillistä on pahentuminen rasituksessa – kyseessä voi olla rasitusvamma. Hoito ei useinkaan vaadi liikunnan lopettamista vaan harjoitus- tai liikkumistavan muutosta väliaikaisesti.

Lasten ja teini-ikäisten polvikipu

Yli puolet kasvavista lapsista kärsii joskus polvikivuista. Usein kipu rauhoittuu itsestään lyhyellä levolla, pari-kolme päivää taukoa raskaasta liikunnasta useimmiten riittää. Yli viikon kestävä jatkuva polvikipu lapsella vaatii lääkärin arvion. Lasten kasvukivut ovat tavallisia, samoin kuin kasvavien luiden ja jänteiden kiinnityskohtien kiputilat. Yleisin akuutti polvivamma on polvilumpion sijoiltaanmeno. Silloin polvi on turvoksissa ja kipeä. Tilanne vaatii aina lääkärin arvion jatkohoidosta.  Eturistisiderepeämä yleistyy teini-iän kuluessa liikunnan ja urheilun muuttuessa vauhdikkaammaksi. Joskus kivun syynä on rakenteellinen alttius, jonka hoito joko kuntouttavalla menetelmällä tai leikkaushoidolla on nopean paranemiskyvyn vuoksi tehokasta. Hoitomenetelmät eroavat aikuisten vastaavista, ja vaativat asiaan perehtynyttä fysioterapeuttia ja lääkäriä.

Tutustu hoito-oppaisiin:

Polven hoito-opas (pdf)
Tekijät: Petri Sillanpää LT, Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, Juha Koskela, Fysioterapeutti

Näin hoidan – Nuoren aikuisen polvilumpion sijoiltaanmeno (pdf)
Tekijä: Petri Sillanpää LT, Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri

Äkillisesti turvonnut polvi on syytä tutkia nopeasti. Samoin esimerkiksi liikkuvan lapsen tai nuoren kivulias polvi, joka estää normaalin liikkumisen.

Yleisimpiin polvivammoihin kuuluvat eturistisiderepeämä, polvilumpion sijoiltaanmeno ja nivelkierukan akuutti repeämä. Lisäksi jotkut harvinaisemmat polvivammat, kuten ruston murtuma tai takaristisidevamma, saattavat vaatia akuuttihoitoa. Nopea ja asiantunteva leikkaushoito on joskus tarpeen, esimerkiksi urheilevan nuoren polvivammassa.

Kipeytyikö polvi lenkillä?

Polven kipeytyminen esimerkiksi rasituksen jälkeen voi olla oire huonosta lihastasapainosta, jolloin polvi kuormittuu epätasapainoisesti. Liika kuormitus voi aiheuttaa rasitusvamman polven tukikudoksiin. Iän mukaan polveen voi tulla alkamasta kulumasta johtuvia kipuoireita.

Kivun syy selviää asiantuntijan arvion perusteella – joskus hoito on varsin yksinkertainen, esimerkiksi väärän liikkumismallin ehkäiseminen. Yksilöllinen kuntoutussuunnitelma auttaa ongelman ratkaisemiseen.

Lasten polvivaivat voivat liittyä kasvuun tai urheilevalla nuorella ylirasitustilaan. Hoidon oikea-aikaisuus lyhentää toipumisaikaa.